Touhukas Kevin

Karkeakarvainen mäyräkoira, riistanvärinen

- Kevin -

8.3.1995 - 14.12.2010

Uuden mieheni mukana uusioperheeseen tuli kaksi vanhaa herraa, mäyräkoirat Kevin ja Rico. Kevin oli siinä vaiheessa, kun tutustuin parivaljakkoon vuonna 2009, jo kunnioitettavat 14 vuotta vanha.

Kuuro, sokea, turkkikin iän pehmentämä ja haalistama, mutta jääräpäinen ja sisukas herra kuten kuulemma vain karkeakarvainen mäyräkoira voi olla. Aina reippaasti lähdössä mukaan kävelylle tai autoajelulle. Kevin oli myös varsinainen nautiskelija ja röhnötti pitkin pituuttaan sohvassa, sängyssä tai jossain muualla, missä oli mukavaa olla jonkun rapsuteltavana. Ihmeen hyvin Keppana selvitti myös ihan uudet maastot, taloudet ja koirat. Ei kävellyt päin huonekaluja tai seiniä, pudonnut rappusilta tai mitään muuta sellaista, jota olisi voinut kuvitella sokealle koiralle tapahtuvan, eikä joutunut kärhämään uusien koirien kanssa. Niin reippaasti ja varmasti se liikkui, että välillä kävi epäilys, että se vielä jotain näkee, vaikka silmät olivat aivan sameat ja harmaat.

Kevin oli myös aina valmiina osallistumaan kaikkeen keittiössä tapahtuvaan, varsinkin syömään kaiken lattialle tippuvan oli se sitten kurkkua, salaattia, porkkanaa, leipää, juustoa tai ihan mitä tahansa muuta ruokaa. Päivystyksen se hoiti makaamalla tiiviisti ruokaa tekevän henkilön kantapäiden takana. Sieltä se sitten lähti liikkeelle, kun nenä ilmoitti, että ruokaa on lähietäisyydellä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun kompuroin yrittäessäni ottaa askelta taaksepäin ja kompastuin Keppanaan. Sitkeän sissin sisuksissa oli kuitenkin kasvaimia, jotka tekivät sen olosta tukalan ja tuskaisan, joten Kevin pääsi lepoon hieman vajaa 16-vuotiaana. Pitkän aikaa varoin vielä vanhasta muistista ruokaa tehdässäni astumasta taaksepäin, etten olisi kompastunut Keppanaan.

takaisin