Papin Ramses Regal- Mega -
22.3.1986 - syyskuu 1989 Kasvattaja: Juhani Kaasinen, Suomi Oma ensimmäinen koirani - kauan odotettu ihme, musta dobberipoika Mega, muutti luokseni toukokuussa 1986. Siitä koiraharrastukseni lähti kasvamaan. Matkalla olen saanut paljon uusia ja mielenkiintoisia tuttavia ja kokenut kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Mutta silloin nimpparipäivänä, kun tulin kotiin lutuisen porkkanantuoksuisen pennun kanssa, kaikki oli aurinkoista ja lämmintä ja täynnä toivoa. Megan kutsumanimeä mietin pitkään. Silloinen poikaystäväni ilmoitti, että jos sen kutsumanimi on Ramses kuten olisin halunnut, hän kutsuu sitä Ransuksi. Kaamea vaihtoehto! Päädyin Mega nimeen, koska pentu oli isokokoinen ja megamaisen ihana. Toisena vaihtoehtona oli Noki, koska sen rotumerkit olivat nuorena hieman nokiset.
Mega oli kaunis dobermanni myös tuomareitten mielestä ja pärjäsi hyvin näyttelyissä. Valionarvo olisi hyvinkin ollut saavutettavissa koiran ulkomuodon ja oppimisen puolesta, mutta minä kouluttajana olisin tarvinnut huomattavasti enemmän ohjausta ja neuvoja. Ja purkillisen Valiumia kilpailuihin, koska minulla oli ja on edelleen todella huonot kilpailuhermot oli laji mikä tahansa. Wobbler koitui Megan kohtaloksi hieman yli kolmevuotiaana. Surin ja ikävöin sitä vielä vuosienkin jälkeen, omaa palleroani. Muistelen Megaa kaiholla ja sillä on minun sydämessäni erityinen paikka. Megan jälkeen minulla oli melkein kymmenen vuoden koiraton kausi. Ja kun uuden koiran hankinta mahdollistui, kriteerit rodulle olivat hieman toisenlaiset perheen takia. En edes halunnut dobberia, olihan minulla jo ollut siitä rodusta ehdottomasti paras yksilö. |
Megan kanssa aloitin koiraharrastukseni niin tokossa kuin palveluskoirapuolen tottiksessakin. Kokeilimme vähän jälkeä ja osallistuimme Suomen Dobermannyhdistyksen kesäleireihin ja ainakin yhteen talvileiriin, jossa kokeilimme hiihtämistä. Koira rakasti juoksemista ja halusi hyvin eteenpäin, valitettavasti minä olin toivoton tumpelo suksilla, kun vauhti kiihtyi. Mega veti minua perässään nopeammin kuin edin sauvoa. Kävimme myös erilaisilla pentu- ja sukulaistreffeillä ja tietenkin pentunäyttelyissä, mätsäreissä ja ihan oikeissakin näyttelyissä. Myös luonnetesti tuli läpäistyä. Mega voitti ensimmäisen näyttelynsä, joka oli dobbereitten pentuerkkari Turussa. Ponnistimme voittoon luokasta 5-7 kk, jos oikein muistan. Dobberi-yhdistyksen kautta tutustuin näyttelyiden järjestelypuoleen ja hääräsinkin monta vuotta Porvoon koiranäyttelyn vakiokalustossa näyttelyn sihteerinä tai toimistopäällikkönä. Vuosien saatossa sain sieltä paljon hienoja ja opettavaisia kokemuksia.