Villi
29.4.2003 - 25.09.2004 Kasvattaja: Enzo Galano, Italia
Villi nimettiin Puccinin oopperan Le Villi mukaan. Villikkoprinsessamme löytyi Italiasta, kun olin katsomassa suuren lammastapahtuman yhteydessä järjestettävää maremmano-abruzzese erikoisnäyttelyä elokuussa 2003 Campo Imperatorella. Pienessä aitauksessa oli muutama pentu ja niiden joukossa yksi narttu. Ihastuin heti ja päätin ostaa pennun mikäli vain mahdollista - vaikka olin Villi oli nimensä mukaan villi - olisi varmaan pitänyt muistaa viisaus siitä, että nimi on enne. Meidän Neiti Näpsä oli ihanan voimakas persoona, jolla oli varmat mielipiteet melkein kaikesta. Pojat Jaffi ja Ardito taipuivat neidin tahtoon ilman sen suurempia mutinoita. Villi oli hyvin voimakasluustoinen ja siitä kasvoi kookas narttu, yläraja taisi ohittua sentillä tai kahdella ja painoa oli kunnioitettavasti, vaikka neiti pidettiin kohtuullisen kevyessä kunnossa. Luonnekin oli aika jämerä ja vierailevia koiria meidän pihalla ei katsottu hyvällä. Tarhasta kuului reipasta kommenttia ja teksti taisi olla painokelvotonta. Perheen kesken Villi oli ihanan lutuinen ja hellyydenkipeä, vaikka joskus askartelikin sisällä liian omatoimisesti. Koiristani Villi on ainoa, jolla on ollut toffeenväristä täplitystä kuononselässä ja kasvoissa - ne antoivat sille aivan ihastuttavan naisellisen lookin. Valitettavasti Villi ei ollut terve luustoltaan, vaikka mitään ei näkynyt päällepäin. Niinpä Villi nukkui pois jo nuorena, eräänä kauniina aurinkoisena päivänä omenapuun alle. Vieläkin kaipaan helliä lipaisuja ja reipasta menoa.
|
luvannut, etten tuo yhtään pentua kotiin matkalta... Tämän olin jo unohtanut. Olin onnesta mykkyrällä, kun asiat selvisivät ja kaupat tehtiin. Näyttelyssä esitettiin myös Villin vanhemmat, jotka molemmat olivat rotuun otettuja työkoiria. Muistaakseni isä voitti luokkansa, emän menestymistä en muista. Isänsä kanssa Villillä oli yhteistä ainakin karkea ja aika laineikas turkki.